23.Psalmi jae 404.03.2012 - 06:45 / Kategoriat: 23. Psalmi jae 4
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mtään pahaa,  sillä sinä olet minun kanssani sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Ammatti03.03.2012 - 06:45 / Kategoriat: Ammatti
Kun valmistuin ylioppilaaksi niin kukaan ei ollut antanut minulle opinto-ohjausta, puhumattakaan siitä, että joku olisi opastanut minua ammatillisen uran valintaan. Ei ollut mikään ihme, ettei minulla ollut muuta visiota kuin jatkaa opintojani yliopistossa ja toimia valmistumiseni jälkeen opettajana. Mutta näin ei elämä mennyt. Jälkeenpäin olen miettinyt vaihtoehtojen puutetta, mutta ilmeisesti opettajat olivat ainoat, joita näin ympärilläni. Varmaankaan en käynyt tarpeeksi kirkossa, jotta olisin saanut tietooni että on olemassa pappeja. Olinko liian terve koska en ollut törmännyt lääkäriin? En ollut käynyt armeijaa, joten en tiennyt että on olemassa sotilasura. Sosiaalialasta kukaan ei puhunut mitään. Ekonomit ja tuomarit olivat jotain niin hienoa - Jumalasta seuraavia - että ne eivät olleet uloittuvillani. Kaikki ammattikoulupohjaiset ammatit olin mielestäni ohittanut jo lukiovalinnallani. Työura valikoituikin sitten ajopuuteorian mukaan, sattuma saneli tulevaisuuteni. Tällä hetkellä kun työuraa ja kokemusta on jonkin verran takanani haluaisin siirtää itseni aikakoneella taaksepäin uravalintahetkeen. Näen itseni nuorena Matti Määnä, jolle sopisi kaksikin uravaihtoehtoa. Ensimmäinen olisi diplomaatti. Mutta miten opiskella diplomaatiksi? Mikä tiedekunta? Vaikka diplomaatinura onkin houkutteleva niin en pääsisi alkua pitemmälle - tai en edes alkuun - koska ko. valinta vaatii politiikkaa, hyvävelikerhoja ja kaiken näköistä suhmurointia. Kaikki nämä ovat niin paljon arvojeni vastaisia, että on ollut onni ettei kukaan kertonut minulle diplomaatin urasta. Ja niinpä ainoa minulle sopiva ja minua motivoiva uravaihtoehto olisi pitänyt tuoda tietooni jo maalaiskansakouluun mennessäni. Kaikkein parasta mitä aikanaan olisin itselleni voinut tehdä on liittyä heti kuin vain olisi ollut mahdollista palokuntapoikiin. Olisin käynyt kaikissa harjoituksissa ja " nipottanut" niin että olisin aina ollut kilpailujen paras. Aikanaan olisin siirtynyt palokuntanuoriin ja sama nipotus olisi jatkunut. Koulussa ja vapaa-aikana olisin lukenut kieliä, niin että tietäisin suomen lisäksi ainakin ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ja venäjäksi kaikki palo- ja pelastustoimintaan liittyvän sanaston. Jatko-opinnoissa olisin valinnut sen diplomi-insinöörilinjan joka parhaiten palvelee palo- ja pelastustoimintaa. Insinöörityöni olisin tehnyt englanniksi palontorjuntakalustosta. Opiskeluaikana olisin ollut eri maiden pelastuslaitoksissa kesätöissä. Opintojen jälkeen olisin ollut töissä sisäasianinministeriössä käsittelemässä palo-ja pelastusasioita. Nuorena virkamiehenä kaikki letkut, ruiskut, sammuttimet ja muut vempaimet olisivat kulkeneet työpisteeni kautta. Ja niin olen virassani edennyt suoraviivaisesti aina vain haasellisempiin tehtäviin ja toimin tällä hetkellä vanhempana virkamiehenä sisäasiainministeriössä pelastus ja palotoimen ylijohtajana. Toimenkuvaani kuuluvat mm. yhteistyö Venäjän valtion palolaitoskenraalien kanssa metsäpalojen koordinoinnissa, Suomen valtion edustaminen Euroopan Unionin palo- ja pelastuskonferensseissa, pelastuslaitoksen talousarvion suunnittelu valtion vuosibudjettiin, vastuu palo- ja pelastuslaitosten henkilökunnan koulutuksesta ja koordinnoinnista. Ura olisi juuri minulle sopiva. Minulla on tietoa ja taitoa, olen motivoitunut ja asenteeni on kunnossa. Tuntisin olevan tärkeä, minua kunnioitettaisiin ja minulla olisi valtaa. Vastaanottaisin oman alani ulkomaalaisia delegaatioita. Minua kuunneltaisiin asiantuntijana. Ja urani huippuhetki olisi kun 6.12 tv-kuuluttaja selostaessa linnan juhlia kertoisi: "ja seuraavana on kättelyvuorossa komeassa virkapuvussaan Suomen palo- ja pelastustoimen ylijohtaja Matti Mää vaimoineen"  Palo- ja pelastustoiminta on toimivan yhteiskunnan ehdottomia tukipilareita. Liputus02.03.2012 - 06:45 / Kategoriat: Liputus
28.2 Suomessa vietetään Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää. 12.5 vietetään J.V.Snellmannin päivää ja suomalaisuuden päivää ja 6.12 vietetään itsenäisyyspäivää. Itsenäisyyspäivänä radiossa haastatellaan sotaveteraanit, sotainvaliidit, sotaorvot, sotalesket ja Lotta-Svärd perinneyhdistyksen edustajat. Kalevalan päivänä radiossa haastatellaan Kalevalaseuran, Larin-Paraske seuran, Elias Lönnrot seuran ja Akseli Gallen-Gallela seuran edustajat. Kun itsenäisyyspäivä ja kulttuuri päivät on juhlittu, niin mitä suomalaisuuteen liittyvää jää juhlittavaksi 12.5; eipä juuri mitään. Yhteistä näille juhlille on että näinä päivinä Suomessa liputetaan. Lisäksi on monia muita liputuspäiviä. Miksi juhlapäivinä liputetaan? Kun aloin miettiä asiaa niin mieleeni hahmottui kaksi kuvaa eri juhlaryhmistä, jolloin liput ovat saloissa. Ensimmäinen ryhmä on ns. kollektiiviset juhlat, jolloin on mielestäni syytäkin liputtaa. Tällaisia ovat vappu, äitienpäivä, juhannus, isänpäivä ja itsenäisyyspäivä. Tällöin kansalaisilla on oikeus juhlia ja osoitaa kaikille, että me juhlimme näitä päiviä, koska ne ovat meille tärkeitä. Voisi olettaa, että keskiverto suomalainen jotenkin noteraa nämä edellämainut juhlat. Toisen ryhmän liputuspäivät; Runebergin, Canthin, Agricolan, Kiven, veteraanien, eurooppapäivä, Yk:n päivä, Sibeliuksen ym. ym. vastaavat päivät hämmentävät minua melkoisesti. Miksi talkkarit ja huoltomiehet ja yksityiset henkilöt velvoitetaan vetämään liput salkoon räntäsateessa ja pimeässä vain siksi että joku on ehdottanut liputusta?. Miksi liputtaa kun kukaan ei näitä päiviä juhli? Ko. päivästä ei mainita sanaakaan tv:ssä tai radiossa. Samat salatut elämät ja BB-talot ovat ohjelmistossa vaikka olisi minkä tahansa historiallisen henkilön päivä. Ihmiset kysyvät toisiltaan; "mikähän päivä tänään on kun liputetaan". Ja illalla talkkarit, huoltomiehet ja lipputangon omistavat yksityiset ihmiset vetävät kastuneen lippun salosta alas ja vievät sen saunaan kuivumaan. Mitä järkeä on tällaisessa turhanpäiväisessä lipun nostossa ja laskemisessa ilman juhlaa tai edes juhlan tuntua? On toki juhlapäiviä jolloin ei liputeta mutta juhlitaan. Tällainen päivä on esimerkiksi 31.12. Koska tiesin että osa meistä juhlii kyseistä päivää oikein raketein niin ajoitin koirani ulkoiluttamisen ennen paukkeen alkua. Mutta mitä vielä, nuorison edustajat pistivät pomminsa kohdalleni osuneeseen roskalaatikkoon niin että parin metrin päässä tapahtuva pamaus pelästytti sekä koirani että minut. Kun olin saanut sanotuksi negatiivisen palautteeni alaikäisille raketinampujille aloin ajatella, miksi ihmiset juhlivat uuttavuotta. Mielestäni on aivan hullua juhlia asioita joihin ei voi itse vaikuttaa, tällaisia asioita ovat uudetvuodet, kellonsiirtämiset, vaput, syntymäpäivät ja muut asiat jotka tulevat vastaan elipä ihminen niin tai näin, saavuttiko hän elämässään jotakin vai ei. Mitä juhlimista on siinä, että ihminen vanhenee. Koska juhliminen on kuitenkin jokaisen oma asia niin jokaisen pitäisi tehdä oma juhlimisstrategiansa. Oma strategiani on seuraava; en juhli seuraavia juhlia: uusivuosi, yk:n päivä erilaiset historiallisten henkilöiden päivät, en juhli puolustusvoimien enkä yhteisöjen ja organisaatioiden juhlia. Kakkosgategorian juhlat noteeraan ja juhlin niin että voisin liputtaa; pääsiäinen, vappu, helluntai, juhannus, suomalaisuuden päivä, itsenäisyyspäivä ja joulu. Salossa olevasta lipusta näkisi, että Matti Mää on huomioinut juhlat ja juhlii. Kolmosgategorian juhlapäivät minulle olisivat elämäni suurimmat hetket eli ne joihin itse voin vaikuttaa ja joissa olen saavuttanut jotakin. Tällaisia ovat lapsen syntymä ristiäisineen ja kasteineen, ripillepääsy, ylioppilaaksipääsy, ammattiin valmistuminen, avioliitto (rekisteröity parisuhde) ja eläkkeelle pääsy. Paitsi että liputtaisin näinä päivinä niin pukeutuisin myös juhla-asuuni - kansallispukuuni. Kaikki tietäisivät, että kyseessä ovat kunnon kemut. Pitkässä pöydässä olisivat kristallit, ruokaa ja juomaa, puheet pidettäisiin ja ympärillä olisivat parhaat ystävät. Ja ennen kaikkea; juhlakalu olisi aivan varmaan ansainnut juhlansa ja lahjansa.  Suurta juhlaa on myös lisäarvon tuottaminen työnantajalle. Ps. Päivän sana tälle päivälle: Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi. Ps. 20:5 (KR33/38) Eläkeläinen01.03.2012 - 06:45 / Kategoriat: Eläkeläinen
Kuka härillä kyntää hän häristä puhuu.....tai ainakin häristä lukee ajattelin kun silmiini osui Kelalehdestä seuraava teksti: " henkilöllä, joka on täyttänyt 62 vuotta on mahdollisuus jäädä varhennetulle työeläkkeelle. Häneltä vähennetään kuitenkin 7,2 % eläkettä niin kauan kun hän eläkettä saa.." Jos hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa oleva jää 62 vuotiaana eläkkeelle ja nauttii eläkettä esim. 92:een ikävuoteeen asti niin totisesti yhteiskunnassa on tilaus eläkekeskustelulle. Ensimmäisenä sanasta eläke tai eläkeläinen tuli mieleen etuisuudet. Esimerkiksi junassa ja linja-autossa eläkeläinen saa alennusta. Toiseksi eläkeläinen sanaan mielessäni liittyi tietynlainen rasismi, jota en osannut aluksi itselleni määritellä ja siksi piti antaa ajatukseni juosta vapaasti.
Ajattelin mikä muuttuu jos työeläkeläisistä keskusteltaessa kieltäisimme sanan eläke ja eläkeläinen käyttö. On ihmisiä, jotka aloittavat työuransa ja päättävät sen kun maallinen vaellus loppuu. Nuorena ja keski-ikäisenä henkilö osallistuu aktiivisesti työelämään ja maksaa työuramaksua työurakassaan. Työelämää voi jatkaa niin kauan kuin kykenee ja työnantaja sen sallii, mutta täytettyään esimerkiksi 62 vuotta henkilöllä olisi oikeus nostaa käyttöönsä maksettuja työuramaksuja. Nyky tilanteessa rasistisesti kategorisoituja ovat opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset. Heille myönnetään etuisuuksia statuksen mukaan. Opiskelijat ovat aina köyhiä. Työttömät ovat aina köyhiä ja syrjäytyneitä. Eläkeläiset ovat aina köyhiä ja höppänöitä. Jos Björn Wahlroosin lapsi olisi opiskelija hän saa bussissa alennusta vaikka olisi kuinka varakas, mutta kotiäiti, jolla ei ole tuloja maksaa täyden hinnan. Jos Fortumin eläkkeellä oleva johtaja Lilius menisi kotikaupunkini uimahalliin hän saisi eläkeläisenä alennusta, mutta siivooja maksaa täyden hinnan. Jos Jorma Ollila jäisi työttömäksi hän saisi kotiseurakunnalta työttömien joululounaan mutta opiskelija-kassa ei sitä saa koska ei ole työtön. Opiskelijoissa, työtätekevissä, eläkeläisissä kotiäideissä ja kaikissa muissa ryhmissä on ihmisiä joiden tulot ovat pienet, keskisuuret tai suuret. Ei puhuttaisi enää ylisuurista eläkkeistä koska maksu olisi vakuutusluonteinen työuramaksu. Kuka on joskus saanut ylisuuria vakuutuskorvauksia? Mutta ylisuusrista eläkkeistä puhutaan paljon. Erilaiset etuisuudet pitäisi saada maksukyvyn eikä statuksen mukaan. Kunta antaa liikuntaesteisille vanhuksille taxi-seteleitä asioiden hoitamista varten. Uuden etujärjestelmän pitäisi olla vähän saman tyylinen. Onhan nykyään kelakortissakin kokonaan korvattavat lääkkeet. Kela ja verotoimisto koordinoivat henkilön tulot ja muun sosiaalisen tilanteen. Anomusta vastaan - jos anomus hyväksytään - kela lähettää eräänlaisen bonuskortin, jolla saa alennusta junissa, busseissa ja muissa laitoksissa sekä yksityisissä liikkeissä, jos nämä niin haluavat. Kortti on voimassa vuoden ja se uusitaan automaattisesti mikäli taloudellis-sosiaalisessa tilanteessa ei tapahdu muutosta. Ja tilanne muuttuu; kun kotiäiti ja Lilius menevät samalla bussilla samaan uimahalliin niin alennukset saakin kotiäiti eikä Lilius.  Toivon alennuksia kaikille varattomille julkisiin kulkuneuvoihin. Kauppahalli29.02.2012 - 06:45 / Kategoriat: Kauppahalli
Kotikaupunkini katukuva on ollut varsin selkeä. Joka kolmas liike on ollut kampaamo, joka kolmas kukkakauppa ja joka kolmas kebab-pitseria. Viimeaikoina on säännöllisyys hieman rikkoutunut kun mukaan on alkanut tulla kirpputoreja, mutta sopu tilaa antaa. Huima muutos on kuitenkin odotettavissa tulevan kevään aikana kun jonnekin päin kaupunkiamme on suunnitteilla oikea kauppahalli. Kauppahallit ovat suurien ja vanhojen kaupunkien viihtyisiä ja romanttisia kauppapaikkoja. Kuinka hienoa on ostaa manchee juustoa vain 29,90/kg, siian mätiä 139,90/kg ja savuporoa 89,90/kg. Vaikka kaupunkimme asukkaat eivät ole köyhiä eikä kipeitä, niin silti mietin mitenkä pienehkössä kännykkävetoisessa kaupungissa menestyisi kauppahalli, koska ihmiset kesäisin viihtyvät torilla ja varsinkin kuuluisalla iltatorilla. Mutta kuka ei ota riskiä ei myöskään juo shampanjaa. Miten saisi kauppahallin jatkumaan alkuinnostusta pidempään? Oma neuvoni on että tehdään kauppahallista kunnallinen. Ensiksi palkataan konsultit tutkimaan kauppahallin paikkaa. Sitten vuokrataan tilat kiinteällä sopimuksella kymmeneksi vuodeksi viidentuhannen euron kuukausivuokraan. Kotikaupungilla on hyviä kokemuksia tällaisesta vuokraustavasta, sillä kaupunki maksaa vieläkin vuokraa tiloista, joissa kivikautinen keskus toimi tappiolla puolivuotta. Sitten sijoitetaan veronmaksajien rahaa hallin peruspääomaksi. Poliittisin perustein valitaan hallille hallitus ja varmistetaan ettei kenellekkään tule taloudellisia eikä poliittisia vastuita. Sitten valitaan poliittisin perustein sopiva - ei välttämättä pätevä - toimitusjohtaja hallille ja katsotaan taas ettei tule poliittista tai taloudellista vastuuta. Ja kas kummaa halli pyörii ikuisesti, sillä mitään kunnallista ei voi poliittisista syistä lopettaa. Aina löytyy veronmaksajien rahaa tappioita kattamaan. Ja kauppiaita halliin löytyy kun yrittäjille annetaan starttirahat. Ja jos ei kauppa kannata niin se saadaan kyllä kannattamaan Ely-keskuksen, Te-keskuksen Yritys-salon ja kaikkien kehitysjohtajien ja virkamiesten avustuksella ja elleivät nykyiset virkamiehet riitä niin tilataan konsultit auttamaan. Ja viimeisenä vaihtoehtona on hakeutuminen erityisten vaikeuksien tukialueeksi, jolloin toimitusjohtajalle ja muulle henkilökunnalle sorvataan tukipaketti siihen asti kunnes keksitään joku muu laitos, jota yksityinen ei pystytä mutta kunta kyllä. Ja kun uusi laitos on pystyssä niin veronmaksajilla on taas valmis kuluautomaatti. Seuraava kunnallinen yhtiö voisi naapurikaupungin esimerkin pohjalla olla hiihtohalli. Siinä on meille oiva esimerkki kuinka businesta pyöritetään paikallispolitiikkojen johdolla. Ja vaikka kuntalaisille olisi tullut kuinka kalliiksi juustonokare tai kalafilee niin ei se mitään sillä kuuluuhan moderniin kaupunkikuvaan kauppahalli.  Kauan kaivatussa kauppahallissamme on varmaankin hyvä kalavalikoima. Paketti28.02.2012 - 06:45 / Kategoriat: Paketti
Vaikka olen blogillani "Ruokaa" kirjoittanut että syön yleensä vaimoni kanssa eri ruokaa niin on meillä sentään jotakin yhteistäkin - käymme yhdessä ruokaostoksilla. Tosin tunnelma on joskus viileä kun itse teen ostokset ostoslistan mukaan mutta vaimoni omalla luovalla ostoskäyttäytymisellään hyppelehtii hyllyjen välissä ja ostaa tuotteita listan ulkopuolelta.
Kun Matinpäivänä 24.2 olimme menossa ruokaostoksille niin vaimoni sanoi hakevansa saapuneen pakettilähetyksen ja kysyi tulisinko mukaan vai odottaisinko omalla paikallani kauppakeskuksen rullaportaiden alapäässä missä minulla on oma vakiopaikkani odottaa häntä. Lähdin sillä kertaa pakettia noutamaan. Olin jo menossa postiin kun kun vaimoni ilmoitti paketin tulleen matkahuoltoon. No eipä matka siitä lisääntynyt kuin viisi metriä sillä posti ja matkahuolto sijaitsevat samassa rakennuksessa ja vain väliseinä erottaa ne toisistaan. Kuten tapanani on, tarkkailin matkahuollossa ympärilleni. Yksi henkilö töissä ja suuri halli, jossa muutama paketti. Meidän lisäksemme ei ollut muita asiakkaita. Kun marssimme paluumatkalla postin ohi niin huomasin että postissa oli kaksi ihmistä töissä eikä yhtään asiakasta. Mietin että onpa liikelaitoksissa paljon tehottomuutta - pitää ruveta rationalisoimaan! Koska minulla on iso ego ja suuret visiot niin aloitin taas kerran miettimisen laajoista stratosfääreistä - kuntauudistuksesta. Älä pelkää en käsittele kunta-asiaa sillä ole tehnyt niin jo aikaisemmin. On totta että kylät hiljenevät, niistä poistuu posteja, kauppoja ja pankkeja. Kysymys on tällöin markkinataloudellisesta kannattavuudesta eikä kunnan toimista. Miksi oman kotikaupunkini posti ja matkahuolto eivät tee yhteistyötä omaamalla yhden varastotilan ja yhteiset työntekijät. Väliseinään luukku ja matkahuollon asiakkaat saisivat pakettinsa matkahuollon puolelta ja postin asiakkaat postin puolelta eikä kukaan huomaisi mitään muutosta nykykäytäntöön. Miksi kylällä pitää olla kaikilla pankeilla konttori tai ei yhtään konttoria? Miksi pankit eivät tee yhteistyötä asiakaspalvelun nimiin ja pidä yhtä konttoria, jossa yhteiset kassapalvelut. Olisi aivan sama olisiko pankin asiakkaalla OP-Pohjolan, Sammon, Nordean tai minkä tahansa pankin pankkikortti tai pankkikirja rahan nostoa varten ja kaikki laskut voisi jättää maksettavaksi. Yksi kassahenkilö hoitaisi kaikki kassa-asiakkaat. Maailman turuilla lentoyhtiöt ovat järkeistäneet toimintaansa niin ettei jokaisella yhtiöllä ole omaa pistettä vaan yhdessä paikassa voi bookata monen lentoyhtiön lähdöt. Miksei ajatusta voi laajentaa muille aloille. Vakuutusyhtiössä voisi yksi henkilö vastaanottaa minkä tahansa yhtiön vahinkoilmoituksen. Kylällä ei tarvitse olla K-kauppaa ja S-kauppaa, vaan kauppa jossa rinnan Pirkkatuotteet ja rainbowtuotteet ja S-ryhmä ja K-ryhmä maksavat kulut puoliksi. Kyllä kylät pysyvät elinvoimaisina kun järjestetään yhteinen liikekeskus, jossa yhteinen pankki, yhteinen kauppa johon tulee apteekkien reseptivapaat lääkket ja perusviinivalikoima, terveyskeskus jossa yksitysislääkärit voivat työskennellä, yhteinen kirkko joka joustaa eri kirkkokunnille ja tietysti ja ennenkaikkea kunnassa vaikuttavat puolueet sulautetaan yhdeksi kuntapuolueeksi, jonka tehtävänä on ajaa kuntalaisten asiaa.  Palvelevassa kaupassa voisi olla eri kaupparyhmien tuotteita rinnakkain. Laina27.02.2012 - 06:45 / Kategoriat: Laina
Minä kuulun niihin ihmisiin, joilla on mahdollisuus ja kyky tehdä lumitöitä. Aikanaan tein lumitöitä kuntoilumielessä Venäjällä aamulla tunnin, päivällä tunnin ja illalla tunnin, en tietysti joka päivä mutta kun lumentulo alkoi lokakuussa ja päättyi huhtikuussa niin kyllä niitä kuntoilupäiviä riittävästi kertyi. Itselläni ei ole lumenluontia kuin rivitaloasuntoni edusta, mutta joskus sekin tuntuu paljolta. Hyvä puoli lumitöissä on että fyysinen ja psyykkinen kunto nousevat, huomaa vuodenaikojen vaihtelut ja voi ajatella kerrankin vain omia ajatuksiaan. Tänä aamuna ajattelin ihmisten asuntostrategiaa tai paremminkin strategian puutetta. Vanhukset asuvat isoissa taloissa, joiden ulkopuolella he eivät käytännössä käy. Lumenluonti ulkoistetaan vaikka pihalla ei käy kuin lumenluoja. Ikkunasta katsellaan lintuja syömässä kun joku on vienyt siemeniä lintulaudalle. Lehti luetaan sisällä kun joku on noutanut lehden postilaatikosta. Turhia neliöitä lämmitetään. Mikseivät vanhukset muuta keskustan kerrostaloihin, joiden lähellä palvelut sijaitsevat? Jos omakotitalossa asumisen ainoa syy on että asukas on joskus muinoin itse omin käsin rakentanut talonsa, niin moinen omatoimirakentaminen pitäisi laissa kieltää. Miksi vanhuksilla on tilaa ja tavaraa joita he eivät tarvitse ja mersut kauppakassina pihalla? Ajattelin vanhusten vastakohtaa nuorisoa, joilla ei ole mitään. Kun nuori päättää opintonsa niin yleensä työelämän aloittamisen kanssa sattuvat yhteen perheen perustaminen ja ensiasunnon hankkiminen. Kaikki on stressaavaa kun rahat eivät riitä alkupalkkojen pienuuden takia. Pitää tehdä töitä ja mahdollisesti rakentaa. Pitää järjestää lainat ja takaajat. On mietittävä tarkkaan miten rahansa käyttää. Auto, joka tarvitaan työmatkoihin ja muuhun siirtymiseen on epävarma ja turvaton. Ja kun kansalainen on elämässään aikansa taistellut niin vanhana on sitten maallista mitä ei tarvitse. Miten yhteiskunta voisi ajatella kansalaistensa elinkaarta toisin - auttaa, kun apua tarvitaan ja karsia kun apua ei tarvita. Ehdotan, että valtio antaa opintonsa päättäneille ja parisuhteensa rekisteröinneille lainaa - ilman takauksia - 210.000 euroa. Laina-aika 20 vuotta ja korko 3 ensimmäistä vuotta 0 % ja sen jälkeen 1,75 %. Lyhennykset alkavat viiden vuoden kuluttua lainan nostamisesta. Lainan käyttöä valvottaisiin. Esimerkiksi asuntoon 170.000 euroa ja autoon 20.000 euroa ja 20.000 myöhempää käyttöä varten. Asumisen taso nousisi, rakennustuotanto olisi tasaisempaa ja asuntojen hinnat vakaalla pohjalla. Autokanta olisi uutta ja vähemmän saastuttavaa. Nykyjärjestelmässä nuoret saavat lainansa pankista ja vanhemmat takaavat lainat. Uudessa järjestelmässä nuoret lainaavat rahat valtion tuella ja avustuksella eläkerahastosita. Nyt eläkerahastot lainaavat rahansa Kreikalle ja Portugalille. Kokonaisuuden kannalta parempi tulos saavutetaan kun rahat kierrätetään kotimaassa. Rahat jotka rahastoissa makaavat kuuluvat nuorten vanhemmille tai isovanhemmille. Valtio valvoo, että nuoret pääsevät jaloilleen, että eläkerahastot saavat tuottoa ja eläkkeemme ovat turvassa - koska valtio olemme me. Nuoret valmistuisivat nopeasti ammattiin, koska pääsisivät heti elämän alkuun. Me keski-ikäiset voisimme luottaa omien lastemme hyvään tulevaisuuteen. Ja tietysti kuten aina vanhukset olisivat katkeria kun valtio kuristaisi heidän olojaan, mutta onko todella yhteiskunnan maksettava siitä, että kunnan siivousseteleillä siivotaan niitä ylimääräisiä neliötä, joita vanhukset eivät tarvitse ja pyyhitään pölyjä Halosen ja Nelimarkan maalaamien taulujen päältä.  Lumitöissä voi ratkaista yhteiskunnan kipeitä ongelmia. Maanviljelys21.02.2012 - 06:45 / Kategoriat: Maanviljelys
Maanviljelys Suomessa on kriisissä. Tässä ei ole mitään uutta, sillä maanviljelys on ollut aina kriisissä. Tilanne on alkanut jo Ruotsin vallan aikana, kun joku kuningas on saanut päähänsä, että Suomi pitää olla kokonaan asutettu. Jos markkinatalouden ja vapaan liikkumisen olisi annettu vapaasti vaikuttaa, niin asujamiston ja elinkeinon rakenne olisi oleellisesti erilainen. Mutta tehty mikä tehty. Toinen murros tapahtui sodan jälkeen kun - ymmärrettävästi kyllä - evakot ja sodassa olleet piti saada leivän syrjään kiinni. Syntyi pientiloja, jotka olivat lähinnä kotitarvetaloutta eivätkä elinkeinotoimintaa ja jotka hyvin pian osoittautuivat elinkelvottomaksi. Aika ajoin - Keskon myyntimiesten mukaan - maanviljelijän pahimmat viholliset ovat olleet, halla, juolavehnä ja Hankkija. Voin lisätä listaan Euroopan Unionin, ulkovaltojen oman maatalouden tukemisen ja kotimaisen poukkoilevan maatalouspolitiikan. Kaupunkilaisena olen analysoinut maanviljelijän tilannetta seuraavasti: tilat ovat pieniä, koneet ovat kalliita, ilmasto on epäsuotuisa maataloudelle, puolisoa ei löydy tiloille ja perintötilan siirtyminen seuraavalle sukupolvelle on uhattuna, maatilan tulo muodostuu tukien mukaan eikä suoritetun panoksen mukaan. Arki on pelkkää paperin pyöritystä. Minä, Matti Mää esitän vanhana fariseuksena ratkaisuksi seuraavaa. Maanviljelijiä tekee valtion kanssa seuraavan seitsemän vuoden sopimuksen: viljelijä laittaa pellot pakettiin, vuokraa ne eteenpäin tai istuttaa energiapuulle tai esittää oman hyväksyttävän vaihtoehtonsa. Lisäksi hän antaa päärakennuksensa ja muut tilat vuokralle. Ottaa mukaansa nelivetotraktorinsa, leikkuupuimurinsa ja mitä mukaansa saa ja voi ottaa sekä muuttaa rajan taakse Venäjälle. Toivottavaa olisi, että Suomen ja Venäjän valtio tekisivät sopimuksen Karjalan maatalouden tehostamiseksi ja näin rajan taakse siirtyneet viljelijät toimisivatvat vähintään seitsemän vuoden aikana Venäjällä maatilatalouden konsultteina saaden verovapaan palkkion Suomen valtiolta. Ja kun sopimusaika loppuu, niin konsultti jättää tuomansa koneet ja kaluston - korvausta vastaan - kehittämänsä tilan venäläiselle isännälle ja muuttaa takaisin kotitilalleen. Olen vakuuttunut, että suomalainen maanviljelijä on niin suosittu Venäjällä, että konsultoinnin lisäksi syntyy rakkaussuhteita jotka johtavat avioliittoihin ja tietysti perillisiin. Maanviljeliä ei palakkaan takaisin yksin vaan mukana tulee Olga, Tamara tai Tatjaana ja perillinen tai useampi, jotka paitsi rikastuttavat maaseudun elämää niin takaavat myös maalaiskansakoulun jatkumisen kylässä. Taas kerran on suomalainen veriaines rikastunut ja perintötilalle on saatu jatkaja. Ja isäntien maine naistenmiehinä on taattu; ei tarvitse esiintyä tv-ohjelmassa maajussille morsian. Mihin on tänäpäivänä hävinnyt suomalaisen maanviljelijän itsetunto, kun hän omistaa järvenrannat, hirsihuvilat, parsinavetat ja mersut, muttei 199 puolisoehdokkaan joukosta saa kumppania tilalleen?  Venäjän maatalous kaipaa tehokkaiden koneiden lisäksi suomalaista tietotaitoa. Asuntopula20.02.2012 - 06:45 / Kategoriat: Asuntopula
Euroopan talous on sekaisin, euro on ongelmissa, Suomessa on vallinnut lama jo vuodesta 2008 lähtien. Minunkin on pakko uskoa, että asia on näin koska asiantuntijat niin sanovat. Itse en ole huomannut mitään poikkeavaa ympärilläni. Tai jospa asia johtuukin paitsi kovakalloisuudestani ja omanapaisuudestani, myös siitä että 90-luvun lama kosketti minua ja kunnolla, siinä meinasi mennä sekä omat että varastetut. Enkä ollut niissä lamatalkoissa yksin, ihmisiltä menivät työt ja asunnot, pankit kaatuivat ja vakuutusyhtiöt menivät nurin, lama koski silloin melkein meitä kaikkia Muistan kun lamasta alettiin selvitä ja liityttiin EU:hun kuinka ennen joulua tanskalaiset kinkut loppuivat kauposta ja laatikot hyllyiltä, ihmisillä oli jälleen varaa perusruokaan. Tulee seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta. Niinpä laskukausikin vaihtui nousukaudeksi. Minunkin elämäni tasaantui, lapset aikuistuivat ja saivat töitä. Lapseni - muiden sukuni nuorten tapaan - lähtivät töihin pääkaupunkiseudulle. Töitä oli tekeville, mutta asuntojen hinnat ja vuokrat olivat todella kalliit verrattuna kotikaupunkini hintoihin. Asiaa selitettiin tonttimaalla, kaavoituksella ja vapailla markkinoilla tapahtuvalla hinnoittelulla; ihan varmasti perusteet niistä löytyvätkin. Kun nuorempi sukupolvi nautti työnteon autuudesta, niin Suomessa oli suuret määrät ihmisiä, jotka olivat menettäneet lamassa kaiken, velkaa oli kertynyt niin paljon että sen maksaminen oli mahdotonta. He eivät enää pystyneet eivätkä halunneet tai heidän ei enää kannattanut tehdä töitä. Ihmiset olivat löysässä hirressä, työttömyyskorvaukset aika päivää loppuneet, ilmeisesti elivät sosiaalituilla, odottaen eläköitymistä. Mietin kuinka paljon syrjäytyneitä asuu pääkaupunkiseudulla käyttäen yhteiskunnan palveluita, tuottamatta mitään ja vieden asunnon aktiivityövoimalta. Mutta ennen kuin alatte kivittää minua, vanhaa fariseusta, kuunnelkaa; tarkoitukseni ei ole syyllistää ketään, eikä tilata Stalinin härkävaunuja pakkosiirtämään ihmisiä vaan auttaa kaikkia siten, että 1 + 1 olisi 3. Ehdotan, että pääkaupunkilaiselle, joka on syrjäytynyt ja joka on tarpeeksi kauan riippunut velkahirreesä ja jonka työvoimatuki on jo kauan sitten loppunut, annetaan velat anteeksi, hänet siirretään eläkkeelle (hänen niin halutessaan) ja hänen muuttonsa ruuhka-Suomen ulkopuolelle maksetaan. Muuttaja sitoutuu siihen, että hän ei muuta pääkaupunkiseudulle takaisin seuraavan viiden vuoden aikana. Näin vapautuu asunto työtätekevälle ja hiipuvat kunnat saavat uusia asukkaita ja veronmaksajia. Tiedän, että Suomen eri kunnissa on paljon tyhjiä kerrostaloja koska kotikaupunkini kiinteistöneuvos on niitä ostanut. Mikä sitten muuttuu muuttajan elämässä? Tv:stä näkyy kauniit ja rohkeat kuten täälläkin. Kännykät ja tietokoneet toimivat. Lehdet ilmestyvät kaikkialla. On asunto ja turvattu toimeentulo. Sukulaisten ja tuttavien luona voi kyläillä kuten tähänkin asti. Kunto ja terveys kohenevat, kun talvella voi sohjon sijasta hiihtää valkoisilla hangilla, kesäisin uida kirkasvetisissä järvissä ja syksyisin tehdä ruskaretkiä. Ilma on saasteetonta. Ei ole liikenneruuhkia. Kesäisin järjestetään joka kylässä kesä- ja kyläjuhlia. Parempilahjaiset papit saarnaavat joka sunnuntai kylien kirkoissa. Ruokatottumukset muuttuvat; lakkoja on poimittavaksi yllin kyllin, lohet ja siiat melkein hyppivät silmille ja poron lihaa saa edullisesti tuttavankauppaa. Ja jos koira on muuttanut mukana, se voi iloisena kirmailla ulkona eläinten jälkiä seuraten, ja syöden hirveä ja peuraa, joita isännällä on pakastin täynnä. Ja kun viisi vuotta on kulunut niin tämä, terve, tasapainoinen ja taloudellisesti vakaa ihminen on jo niin juurtunut kotipaikkakunnalleen ettei hän edes ajattele muuttaa takaisin pääkaupunkiseudulle.  Ruuhka-Suomen ulkopuolelta löytyy runsaasti romanttisia asuntoja idyllisessä ympäristössä poismuuttajien asutettavaksi. Paavalin 1. kirje korinttolaisille 13 luku19.02.2012 - 06:45 / Kategoriat: Paavali 1. Kor 13
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.  Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. MAINOS
|
Kirjoittaja
Matti Mää tyrkyttää lukijoilleen vanhoja muistojaan - huumorilla ja mahdollisesti muistivrheillä höystettynä - nykypäivää kritisoiden, rationalisoiden ja kehittäen sekä tulevaisuutta visioiden. Aiheet ovat arkisia vaikka Matti Mää saakin elämän kuulostamaan pelkältä juhlalta. VALUUTTA.FI
Kategoriat
 
LASKURI 17.02.2012
|
