Minä kuulun niihin ihmisiin, joilla on mahdollisuus ja kyky tehdä lumitöitä.  Aikanaan tein lumitöitä kuntoilumielessä Venäjällä aamulla  tunnin, päivällä tunnin ja illalla tunnin, en tietysti joka päivä mutta kun lumentulo alkoi lokakuussa ja päättyi huhtikuussa niin kyllä niitä kuntoilupäiviä riittävästi kertyi.  Itselläni ei ole lumenluontia kuin rivitaloasuntoni edusta, mutta joskus sekin tuntuu paljolta.  Hyvä puoli lumitöissä on että fyysinen ja psyykkinen kunto nousevat, huomaa vuodenaikojen vaihtelut ja voi ajatella kerrankin vain omia ajatuksiaan. 

Tänä aamuna ajattelin ihmisten asuntostrategiaa tai paremminkin strategian puutetta.  Vanhukset asuvat isoissa taloissa, joiden ulkopuolella he eivät käytännössä käy.  Lumenluonti ulkoistetaan vaikka pihalla ei käy kuin lumenluoja.  Ikkunasta katsellaan lintuja syömässä kun joku on vienyt siemeniä lintulaudalle.  Lehti luetaan sisällä kun joku on noutanut lehden postilaatikosta.  Turhia neliöitä lämmitetään.  Mikseivät vanhukset muuta keskustan kerrostaloihin, joiden lähellä palvelut sijaitsevat?  Jos omakotitalossa asumisen ainoa syy on että asukas on joskus muinoin itse omin käsin rakentanut talonsa, niin moinen omatoimirakentaminen pitäisi laissa kieltää.

Miksi vanhuksilla on tilaa ja tavaraa joita he eivät tarvitse ja mersut kauppakassina pihalla?     Ajattelin vanhusten vastakohtaa nuorisoa, joilla ei ole mitään.  Kun nuori päättää opintonsa niin yleensä työelämän aloittamisen kanssa sattuvat yhteen perheen perustaminen ja ensiasunnon hankkiminen.  Kaikki on stressaavaa kun rahat eivät riitä alkupalkkojen pienuuden takia. Pitää tehdä töitä ja mahdollisesti rakentaa.  Pitää järjestää lainat ja takaajat.  On mietittävä tarkkaan miten rahansa käyttää.  Auto, joka tarvitaan työmatkoihin ja muuhun siirtymiseen on epävarma  ja turvaton.  Ja kun kansalainen on elämässään aikansa taistellut niin vanhana on sitten maallista mitä ei tarvitse.

Miten yhteiskunta voisi ajatella kansalaistensa elinkaarta toisin - auttaa, kun apua tarvitaan ja karsia kun apua ei tarvita.  Ehdotan, että valtio antaa opintonsa päättäneille ja parisuhteensa rekisteröinneille lainaa - ilman takauksia - 210.000 euroa.  Laina-aika 20 vuotta ja korko 3 ensimmäistä vuotta 0 % ja sen jälkeen 1,75 %.  Lyhennykset alkavat viiden vuoden kuluttua lainan nostamisesta.  Lainan käyttöä valvottaisiin.  Esimerkiksi asuntoon 170.000 euroa ja autoon 20.000 euroa ja 20.000 myöhempää käyttöä varten. 
Asumisen taso nousisi, rakennustuotanto olisi tasaisempaa ja asuntojen hinnat vakaalla pohjalla.  Autokanta olisi uutta ja vähemmän saastuttavaa. 

Nykyjärjestelmässä nuoret saavat lainansa pankista ja vanhemmat takaavat lainat. Uudessa järjestelmässä nuoret lainaavat rahat valtion tuella ja avustuksella eläkerahastosita. Nyt eläkerahastot lainaavat rahansa Kreikalle ja Portugalille. Kokonaisuuden kannalta parempi tulos saavutetaan kun rahat kierrätetään kotimaassa. Rahat jotka  rahastoissa makaavat kuuluvat nuorten vanhemmille tai isovanhemmille.   Valtio valvoo, että nuoret pääsevät jaloilleen, että eläkerahastot saavat tuottoa ja eläkkeemme ovat turvassa - koska valtio olemme me. 

Nuoret valmistuisivat nopeasti ammattiin, koska pääsisivät heti elämän alkuun. Me keski-ikäiset voisimme luottaa omien lastemme hyvään tulevaisuuteen. Ja tietysti kuten aina vanhukset olisivat katkeria kun valtio kuristaisi heidän olojaan, mutta onko todella yhteiskunnan maksettava siitä, että kunnan siivousseteleillä siivotaan niitä ylimääräisiä neliötä, joita vanhukset eivät tarvitse ja pyyhitään pölyjä Halosen ja Nelimarkan maalaamien taulujen päältä.



 

Lumitöissä voi ratkaista yhteiskunnan kipeitä ongelmia.