Euroopan talous on sekaisin, euro on ongelmissa, Suomessa on vallinnut lama jo vuodesta 2008 lähtien.  Minunkin on pakko uskoa, että asia on näin koska asiantuntijat niin sanovat.  Itse en ole huomannut mitään poikkeavaa ympärilläni.  Tai jospa asia johtuukin paitsi kovakalloisuudestani ja omanapaisuudestani, myös siitä että 90-luvun lama kosketti minua ja kunnolla,  siinä meinasi mennä sekä omat että varastetut.  Enkä ollut niissä lamatalkoissa yksin, ihmisiltä menivät työt ja asunnot, pankit kaatuivat ja vakuutusyhtiöt menivät nurin, lama koski silloin melkein meitä kaikkia  Muistan kun lamasta alettiin selvitä ja liityttiin EU:hun kuinka ennen joulua tanskalaiset kinkut loppuivat kauposta ja laatikot hyllyiltä, ihmisillä oli jälleen varaa perusruokaan.

Tulee seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta. Niinpä laskukausikin vaihtui nousukaudeksi.  Minunkin elämäni tasaantui, lapset aikuistuivat ja saivat töitä.  Lapseni - muiden sukuni nuorten tapaan - lähtivät töihin pääkaupunkiseudulle.  Töitä oli tekeville, mutta asuntojen hinnat ja vuokrat olivat todella kalliit verrattuna kotikaupunkini hintoihin.  Asiaa selitettiin tonttimaalla, kaavoituksella ja vapailla markkinoilla tapahtuvalla hinnoittelulla; ihan varmasti perusteet niistä löytyvätkin.

Kun nuorempi sukupolvi nautti työnteon autuudesta, niin Suomessa oli suuret määrät ihmisiä, jotka olivat menettäneet lamassa kaiken, velkaa oli kertynyt niin paljon että sen maksaminen oli mahdotonta. He eivät enää pystyneet eivätkä halunneet tai heidän ei enää kannattanut tehdä töitä.  Ihmiset olivat löysässä hirressä, työttömyyskorvaukset aika päivää loppuneet, ilmeisesti elivät sosiaalituilla, odottaen eläköitymistä.

Mietin kuinka paljon syrjäytyneitä asuu pääkaupunkiseudulla käyttäen yhteiskunnan palveluita, tuottamatta mitään ja vieden asunnon aktiivityövoimalta.

Mutta ennen kuin alatte kivittää minua, vanhaa fariseusta, kuunnelkaa; tarkoitukseni ei ole syyllistää ketään, eikä tilata Stalinin härkävaunuja pakkosiirtämään ihmisiä vaan auttaa kaikkia siten, että 1 + 1 olisi 3.

Ehdotan, että pääkaupunkilaiselle, joka on syrjäytynyt ja joka on tarpeeksi kauan riippunut velkahirreesä ja jonka työvoimatuki on jo kauan sitten loppunut, annetaan velat anteeksi, hänet siirretään eläkkeelle (hänen niin halutessaan) ja hänen muuttonsa ruuhka-Suomen ulkopuolelle maksetaan.  Muuttaja sitoutuu siihen, että hän ei muuta pääkaupunkiseudulle takaisin seuraavan viiden vuoden aikana.  Näin vapautuu asunto työtätekevälle ja hiipuvat kunnat saavat uusia asukkaita ja veronmaksajia.  Tiedän, että Suomen eri kunnissa on paljon tyhjiä kerrostaloja koska kotikaupunkini kiinteistöneuvos on niitä ostanut.

Mikä sitten muuttuu muuttajan elämässä? Tv:stä näkyy kauniit ja rohkeat kuten täälläkin. Kännykät ja tietokoneet toimivat.  Lehdet ilmestyvät kaikkialla. On asunto ja turvattu toimeentulo. Sukulaisten ja tuttavien luona voi kyläillä kuten tähänkin asti.  Kunto ja terveys kohenevat, kun talvella voi sohjon sijasta hiihtää valkoisilla hangilla, kesäisin uida kirkasvetisissä järvissä ja syksyisin tehdä ruskaretkiä. Ilma on saasteetonta. Ei ole liikenneruuhkia.  Kesäisin järjestetään joka kylässä kesä- ja kyläjuhlia.  Parempilahjaiset papit saarnaavat joka sunnuntai kylien kirkoissa.  Ruokatottumukset muuttuvat; lakkoja on poimittavaksi yllin kyllin, lohet ja siiat melkein hyppivät silmille ja poron lihaa saa edullisesti tuttavankauppaa.  Ja jos koira on muuttanut mukana, se voi iloisena kirmailla ulkona eläinten jälkiä seuraten, ja syöden hirveä ja peuraa, joita isännällä on pakastin täynnä.

Ja kun viisi vuotta on kulunut niin tämä, terve, tasapainoinen ja taloudellisesti vakaa ihminen on jo niin juurtunut kotipaikkakunnalleen ettei hän edes ajattele muuttaa takaisin pääkaupunkiseudulle.


Ruuhka-Suomen ulkopuolelta löytyy runsaasti romanttisia asuntoja idyllisessä ympäristössä poismuuttajien asutettavaksi.