Kun valmistuin ylioppilaaksi niin kukaan ei ollut antanut minulle opinto-ohjausta, puhumattakaan siitä, että joku olisi opastanut minua ammatillisen uran valintaan.  Ei ollut mikään ihme, ettei minulla ollut muuta visiota kuin  jatkaa opintojani yliopistossa ja toimia valmistumiseni jälkeen opettajana. Mutta näin ei elämä mennyt.  Jälkeenpäin olen miettinyt vaihtoehtojen puutetta, mutta ilmeisesti opettajat olivat ainoat, joita näin ympärilläni.  Varmaankaan en käynyt tarpeeksi kirkossa, jotta olisin saanut tietooni että on olemassa pappeja.  Olinko liian terve koska en ollut törmännyt lääkäriin?  En ollut käynyt armeijaa, joten en tiennyt että on olemassa sotilasura.  Sosiaalialasta kukaan ei puhunut mitään.  Ekonomit ja tuomarit olivat jotain niin hienoa - Jumalasta seuraavia - että ne eivät olleet uloittuvillani.  Kaikki ammattikoulupohjaiset ammatit olin mielestäni ohittanut jo lukiovalinnallani. Työura valikoituikin sitten ajopuuteorian mukaan, sattuma saneli tulevaisuuteni.

Tällä hetkellä kun työuraa ja kokemusta on jonkin verran takanani haluaisin siirtää itseni aikakoneella taaksepäin uravalintahetkeen.  Näen itseni nuorena Matti Määnä, jolle sopisi kaksikin uravaihtoehtoa.  Ensimmäinen olisi diplomaatti.  Mutta miten opiskella diplomaatiksi?  Mikä tiedekunta?  Vaikka diplomaatinura onkin houkutteleva niin en pääsisi alkua pitemmälle - tai en edes alkuun - koska ko. valinta vaatii politiikkaa, hyvävelikerhoja ja kaiken näköistä suhmurointia.  Kaikki nämä ovat niin paljon arvojeni vastaisia, että on ollut onni ettei kukaan kertonut minulle diplomaatin urasta. Ja niinpä ainoa minulle sopiva ja minua motivoiva uravaihtoehto olisi pitänyt tuoda tietooni jo maalaiskansakouluun mennessäni.

Kaikkein parasta mitä aikanaan olisin itselleni voinut tehdä on liittyä heti kuin vain olisi ollut mahdollista  palokuntapoikiin.  Olisin käynyt kaikissa harjoituksissa ja " nipottanut" niin että olisin aina ollut kilpailujen paras.  Aikanaan olisin siirtynyt palokuntanuoriin ja sama nipotus olisi jatkunut.  Koulussa ja vapaa-aikana olisin lukenut kieliä, niin että tietäisin suomen lisäksi ainakin ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ja venäjäksi kaikki palo- ja pelastustoimintaan liittyvän sanaston.  Jatko-opinnoissa olisin valinnut sen diplomi-insinöörilinjan joka parhaiten palvelee palo- ja pelastustoimintaa. Insinöörityöni olisin tehnyt englanniksi palontorjuntakalustosta.  Opiskeluaikana olisin ollut eri maiden pelastuslaitoksissa kesätöissä.  Opintojen jälkeen olisin ollut töissä sisäasianinministeriössä käsittelemässä palo-ja pelastusasioita.  Nuorena virkamiehenä kaikki letkut, ruiskut, sammuttimet ja muut vempaimet olisivat kulkeneet työpisteeni kautta. 
 Ja niin olen virassani edennyt suoraviivaisesti aina vain haasellisempiin tehtäviin ja toimin tällä hetkellä  vanhempana virkamiehenä sisäasiainministeriössä pelastus ja palotoimen ylijohtajana.  Toimenkuvaani kuuluvat mm.  yhteistyö  Venäjän valtion palolaitoskenraalien kanssa metsäpalojen koordinoinnissa, Suomen valtion edustaminen Euroopan Unionin palo- ja pelastuskonferensseissa, pelastuslaitoksen talousarvion suunnittelu valtion vuosibudjettiin, vastuu palo- ja pelastuslaitosten henkilökunnan koulutuksesta ja koordinnoinnista.  Ura olisi juuri minulle sopiva.  Minulla on tietoa ja taitoa, olen motivoitunut ja asenteeni on kunnossa.  Tuntisin olevan tärkeä, minua kunnioitettaisiin ja minulla olisi valtaa. Vastaanottaisin oman alani ulkomaalaisia delegaatioita. Minua kuunneltaisiin asiantuntijana.

Ja urani huippuhetki olisi kun 6.12 tv-kuuluttaja selostaessa linnan juhlia kertoisi: "ja seuraavana on kättelyvuorossa komeassa virkapuvussaan Suomen palo- ja pelastustoimen ylijohtaja Matti Mää vaimoineen"



Palo- ja pelastustoiminta on toimivan yhteiskunnan ehdottomia tukipilareita.