sunnuntai, 4. maaliskuu 2012

23.Psalmi jae 4



Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mtään pahaa,







sillä sinä olet minun kanssani sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

lauantai, 3. maaliskuu 2012

Ammatti



Kun valmistuin ylioppilaaksi niin kukaan ei ollut antanut minulle opinto-ohjausta, puhumattakaan siitä, että joku olisi opastanut minua ammatillisen uran valintaan.  Ei ollut mikään ihme, ettei minulla ollut muuta visiota kuin  jatkaa opintojani yliopistossa ja toimia valmistumiseni jälkeen opettajana. Mutta näin ei elämä mennyt.  Jälkeenpäin olen miettinyt vaihtoehtojen puutetta, mutta ilmeisesti opettajat olivat ainoat, joita näin ympärilläni.  Varmaankaan en käynyt tarpeeksi kirkossa, jotta olisin saanut tietooni että on olemassa pappeja.  Olinko liian terve koska en ollut törmännyt lääkäriin?  En ollut käynyt armeijaa, joten en tiennyt että on olemassa sotilasura.  Sosiaalialasta kukaan ei puhunut mitään.  Ekonomit ja tuomarit olivat jotain niin hienoa - Jumalasta seuraavia - että ne eivät olleet uloittuvillani.  Kaikki ammattikoulupohjaiset ammatit olin mielestäni ohittanut jo lukiovalinnallani. Työura valikoituikin sitten ajopuuteorian mukaan, sattuma saneli tulevaisuuteni.

Tällä hetkellä kun työuraa ja kokemusta on jonkin verran takanani haluaisin siirtää itseni aikakoneella taaksepäin uravalintahetkeen.  Näen itseni nuorena Matti Määnä, jolle sopisi kaksikin uravaihtoehtoa.  Ensimmäinen olisi diplomaatti.  Mutta miten opiskella diplomaatiksi?  Mikä tiedekunta?  Vaikka diplomaatinura onkin houkutteleva niin en pääsisi alkua pitemmälle - tai en edes alkuun - koska ko. valinta vaatii politiikkaa, hyvävelikerhoja ja kaiken näköistä suhmurointia.  Kaikki nämä ovat niin paljon arvojeni vastaisia, että on ollut onni ettei kukaan kertonut minulle diplomaatin urasta. Ja niinpä ainoa minulle sopiva ja minua motivoiva uravaihtoehto olisi pitänyt tuoda tietooni jo maalaiskansakouluun mennessäni.

Kaikkein parasta mitä aikanaan olisin itselleni voinut tehdä on liittyä heti kuin vain olisi ollut mahdollista  palokuntapoikiin.  Olisin käynyt kaikissa harjoituksissa ja " nipottanut" niin että olisin aina ollut kilpailujen paras.  Aikanaan olisin siirtynyt palokuntanuoriin ja sama nipotus olisi jatkunut.  Koulussa ja vapaa-aikana olisin lukenut kieliä, niin että tietäisin suomen lisäksi ainakin ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ja venäjäksi kaikki palo- ja pelastustoimintaan liittyvän sanaston.  Jatko-opinnoissa olisin valinnut sen diplomi-insinöörilinjan joka parhaiten palvelee palo- ja pelastustoimintaa. Insinöörityöni olisin tehnyt englanniksi palontorjuntakalustosta.  Opiskeluaikana olisin ollut eri maiden pelastuslaitoksissa kesätöissä.  Opintojen jälkeen olisin ollut töissä sisäasianinministeriössä käsittelemässä palo-ja pelastusasioita.  Nuorena virkamiehenä kaikki letkut, ruiskut, sammuttimet ja muut vempaimet olisivat kulkeneet työpisteeni kautta. 
 Ja niin olen virassani edennyt suoraviivaisesti aina vain haasellisempiin tehtäviin ja toimin tällä hetkellä  vanhempana virkamiehenä sisäasiainministeriössä pelastus ja palotoimen ylijohtajana.  Toimenkuvaani kuuluvat mm.  yhteistyö  Venäjän valtion palolaitoskenraalien kanssa metsäpalojen koordinoinnissa, Suomen valtion edustaminen Euroopan Unionin palo- ja pelastuskonferensseissa, pelastuslaitoksen talousarvion suunnittelu valtion vuosibudjettiin, vastuu palo- ja pelastuslaitosten henkilökunnan koulutuksesta ja koordinnoinnista.  Ura olisi juuri minulle sopiva.  Minulla on tietoa ja taitoa, olen motivoitunut ja asenteeni on kunnossa.  Tuntisin olevan tärkeä, minua kunnioitettaisiin ja minulla olisi valtaa. Vastaanottaisin oman alani ulkomaalaisia delegaatioita. Minua kuunneltaisiin asiantuntijana.

Ja urani huippuhetki olisi kun 6.12 tv-kuuluttaja selostaessa linnan juhlia kertoisi: "ja seuraavana on kättelyvuorossa komeassa virkapuvussaan Suomen palo- ja pelastustoimen ylijohtaja Matti Mää vaimoineen"



Palo- ja pelastustoiminta on toimivan yhteiskunnan ehdottomia tukipilareita.

perjantai, 2. maaliskuu 2012

Liputus



28.2 Suomessa vietetään Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää.  12.5 vietetään J.V.Snellmannin päivää ja suomalaisuuden päivää ja 6.12 vietetään itsenäisyyspäivää.   Itsenäisyyspäivänä radiossa haastatellaan sotaveteraanit, sotainvaliidit, sotaorvot, sotalesket ja Lotta-Svärd perinneyhdistyksen edustajat.
Kalevalan päivänä radiossa haastatellaan Kalevalaseuran, Larin-Paraske seuran, Elias Lönnrot seuran ja Akseli Gallen-Gallela seuran edustajat. Kun itsenäisyyspäivä ja kulttuuri päivät on juhlittu, niin mitä suomalaisuuteen liittyvää jää juhlittavaksi 12.5; eipä juuri mitään.

Yhteistä näille juhlille on että näinä päivinä Suomessa liputetaan.  Lisäksi on monia muita liputuspäiviä.  Miksi juhlapäivinä liputetaan?  Kun aloin miettiä asiaa niin mieleeni hahmottui kaksi kuvaa eri juhlaryhmistä, jolloin liput ovat saloissa.  Ensimmäinen ryhmä on ns. kollektiiviset juhlat, jolloin on mielestäni syytäkin liputtaa.  Tällaisia ovat vappu, äitienpäivä, juhannus, isänpäivä ja itsenäisyyspäivä. Tällöin kansalaisilla on oikeus juhlia ja osoitaa kaikille, että me juhlimme näitä päiviä, koska ne ovat meille tärkeitä. Voisi olettaa, että keskiverto suomalainen jotenkin noteraa nämä edellämainut juhlat.
Toisen ryhmän liputuspäivät; Runebergin, Canthin, Agricolan, Kiven, veteraanien, eurooppapäivä, Yk:n päivä, Sibeliuksen ym. ym. vastaavat päivät hämmentävät minua melkoisesti.  Miksi talkkarit ja huoltomiehet ja yksityiset henkilöt velvoitetaan vetämään liput salkoon räntäsateessa ja pimeässä vain siksi että joku on ehdottanut liputusta?.  Miksi liputtaa kun kukaan ei näitä päiviä juhli? 
Ko. päivästä ei mainita sanaakaan tv:ssä tai radiossa.  Samat salatut elämät ja BB-talot ovat ohjelmistossa vaikka olisi minkä tahansa historiallisen henkilön päivä. Ihmiset kysyvät toisiltaan; "mikähän päivä tänään on kun liputetaan". Ja illalla talkkarit, huoltomiehet ja lipputangon omistavat yksityiset ihmiset vetävät kastuneen lippun salosta alas ja vievät sen saunaan kuivumaan.  Mitä järkeä on tällaisessa turhanpäiväisessä lipun nostossa ja laskemisessa ilman juhlaa tai edes juhlan tuntua?

On toki juhlapäiviä jolloin ei liputeta mutta juhlitaan.  Tällainen päivä on esimerkiksi 31.12. Koska tiesin että osa meistä juhlii kyseistä päivää oikein raketein niin ajoitin koirani ulkoiluttamisen ennen paukkeen alkua. Mutta mitä vielä, nuorison edustajat pistivät pomminsa kohdalleni osuneeseen roskalaatikkoon niin että parin metrin päässä tapahtuva pamaus pelästytti sekä koirani että minut.  Kun olin saanut sanotuksi negatiivisen palautteeni alaikäisille raketinampujille aloin ajatella, miksi ihmiset juhlivat uuttavuotta.

Mielestäni on aivan hullua juhlia asioita joihin ei voi itse vaikuttaa, tällaisia asioita ovat uudetvuodet, kellonsiirtämiset, vaput, syntymäpäivät ja muut asiat jotka tulevat vastaan elipä ihminen niin tai näin, saavuttiko hän elämässään jotakin vai ei.  Mitä juhlimista on siinä, että ihminen vanhenee.  Koska juhliminen on kuitenkin jokaisen oma asia niin jokaisen pitäisi tehdä oma juhlimisstrategiansa.  Oma strategiani on seuraava; en juhli seuraavia juhlia: uusivuosi, yk:n päivä erilaiset historiallisten henkilöiden päivät, en juhli puolustusvoimien enkä yhteisöjen  ja organisaatioiden juhlia.  Kakkosgategorian juhlat noteeraan ja juhlin niin että voisin liputtaa; pääsiäinen, vappu, helluntai, juhannus, suomalaisuuden päivä, itsenäisyyspäivä ja joulu.
Salossa olevasta lipusta näkisi, että Matti Mää on huomioinut juhlat ja juhlii.
Kolmosgategorian juhlapäivät minulle olisivat elämäni suurimmat hetket eli ne joihin itse voin vaikuttaa ja joissa olen saavuttanut jotakin.  Tällaisia ovat lapsen syntymä ristiäisineen ja kasteineen, ripillepääsy, ylioppilaaksipääsy, ammattiin valmistuminen, avioliitto (rekisteröity parisuhde) ja eläkkeelle pääsy.  Paitsi että liputtaisin näinä päivinä niin pukeutuisin myös juhla-asuuni - kansallispukuuni. Kaikki tietäisivät, että kyseessä ovat kunnon kemut.  Pitkässä pöydässä olisivat kristallit, ruokaa ja juomaa, puheet pidettäisiin ja ympärillä olisivat parhaat ystävät.  Ja ennen kaikkea; juhlakalu olisi aivan varmaan ansainnut juhlansa ja lahjansa.



Suurta juhlaa on myös lisäarvon tuottaminen työnantajalle.


Ps.  Päivän sana tälle päivälle:


Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.

Ps. 20:5 (KR33/38)

torstai, 1. maaliskuu 2012

Eläkeläinen

Kuka härillä kyntää hän häristä puhuu.....tai ainakin häristä lukee ajattelin kun silmiini osui Kelalehdestä seuraava teksti: " henkilöllä, joka on täyttänyt 62 vuotta on mahdollisuus jäädä varhennetulle työeläkkeelle.  Häneltä vähennetään kuitenkin 7,2 % eläkettä niin kauan kun hän eläkettä saa.." Jos hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa oleva jää 62 vuotiaana eläkkeelle ja nauttii eläkettä esim. 92:een ikävuoteeen asti niin totisesti yhteiskunnassa on tilaus eläkekeskustelulle. Ensimmäisenä sanasta eläke tai eläkeläinen tuli mieleen etuisuudet.  Esimerkiksi junassa ja linja-autossa eläkeläinen saa alennusta.  Toiseksi eläkeläinen sanaan mielessäni liittyi tietynlainen rasismi, jota en osannut aluksi itselleni määritellä ja siksi piti antaa ajatukseni juosta vapaasti.

Ajattelin mikä muuttuu jos työeläkeläisistä keskusteltaessa kieltäisimme sanan eläke ja eläkeläinen käyttö.  On ihmisiä, jotka aloittavat työuransa ja päättävät sen kun maallinen vaellus loppuu.  Nuorena ja keski-ikäisenä henkilö osallistuu aktiivisesti työelämään ja maksaa työuramaksua työurakassaan.  Työelämää voi jatkaa niin kauan kuin kykenee ja työnantaja sen sallii, mutta täytettyään esimerkiksi 62 vuotta henkilöllä olisi oikeus nostaa käyttöönsä maksettuja työuramaksuja. 

Nyky tilanteessa rasistisesti kategorisoituja ovat opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset.  Heille myönnetään etuisuuksia statuksen mukaan.  Opiskelijat ovat aina köyhiä.  Työttömät ovat aina köyhiä ja syrjäytyneitä.  Eläkeläiset ovat aina köyhiä ja höppänöitä.  Jos Björn Wahlroosin lapsi olisi opiskelija hän saa bussissa alennusta vaikka olisi kuinka varakas, mutta kotiäiti, jolla ei ole tuloja maksaa täyden hinnan.  Jos Fortumin eläkkeellä oleva johtaja Lilius menisi kotikaupunkini uimahalliin hän saisi eläkeläisenä alennusta, mutta siivooja maksaa täyden hinnan.  Jos Jorma Ollila jäisi työttömäksi hän saisi kotiseurakunnalta työttömien joululounaan mutta opiskelija-kassa ei sitä saa koska ei ole työtön.

Opiskelijoissa, työtätekevissä, eläkeläisissä kotiäideissä ja kaikissa muissa ryhmissä on ihmisiä joiden tulot ovat pienet, keskisuuret tai suuret.  Ei puhuttaisi enää ylisuurista eläkkeistä koska maksu olisi vakuutusluonteinen työuramaksu.  Kuka on joskus saanut ylisuuria vakuutuskorvauksia?  Mutta ylisuusrista eläkkeistä puhutaan paljon.

Erilaiset etuisuudet pitäisi saada maksukyvyn eikä statuksen mukaan.  Kunta antaa liikuntaesteisille vanhuksille taxi-seteleitä asioiden hoitamista varten.  Uuden etujärjestelmän pitäisi olla vähän saman tyylinen.  Onhan nykyään kelakortissakin kokonaan korvattavat lääkkeet.  Kela ja verotoimisto koordinoivat henkilön tulot ja muun sosiaalisen tilanteen.  Anomusta vastaan - jos anomus hyväksytään - kela lähettää eräänlaisen bonuskortin, jolla saa alennusta junissa, busseissa ja muissa laitoksissa sekä yksityisissä liikkeissä, jos nämä niin haluavat.  Kortti on voimassa vuoden ja se uusitaan automaattisesti mikäli taloudellis-sosiaalisessa tilanteessa ei tapahdu muutosta.

Ja tilanne muuttuu; kun kotiäiti ja Lilius menevät samalla bussilla samaan uimahalliin niin alennukset saakin kotiäiti eikä Lilius.



Toivon alennuksia kaikille varattomille julkisiin kulkuneuvoihin.

keskiviikko, 29. helmikuu 2012

Kauppahalli



Kotikaupunkini katukuva on ollut varsin selkeä.  Joka kolmas liike on ollut kampaamo, joka kolmas kukkakauppa ja joka kolmas kebab-pitseria.  Viimeaikoina on säännöllisyys hieman rikkoutunut kun mukaan on alkanut tulla kirpputoreja, mutta sopu tilaa antaa.  Huima muutos on kuitenkin odotettavissa tulevan kevään aikana kun jonnekin päin kaupunkiamme on suunnitteilla oikea kauppahalli.

Kauppahallit ovat suurien ja vanhojen kaupunkien viihtyisiä ja romanttisia kauppapaikkoja.  Kuinka hienoa on ostaa manchee juustoa vain 29,90/kg, siian mätiä 139,90/kg ja savuporoa 89,90/kg. Vaikka kaupunkimme asukkaat eivät ole köyhiä eikä kipeitä, niin silti mietin mitenkä pienehkössä kännykkävetoisessa kaupungissa menestyisi kauppahalli, koska ihmiset kesäisin viihtyvät torilla ja varsinkin kuuluisalla iltatorilla.  Mutta kuka ei ota riskiä ei myöskään juo shampanjaa. 

Miten saisi kauppahallin jatkumaan alkuinnostusta pidempään?  Oma neuvoni on että tehdään kauppahallista kunnallinen.   Ensiksi palkataan konsultit tutkimaan kauppahallin paikkaa. Sitten vuokrataan tilat kiinteällä sopimuksella kymmeneksi vuodeksi viidentuhannen euron kuukausivuokraan.  Kotikaupungilla on hyviä kokemuksia tällaisesta vuokraustavasta, sillä kaupunki maksaa vieläkin vuokraa tiloista, joissa kivikautinen keskus toimi tappiolla puolivuotta.  Sitten sijoitetaan veronmaksajien rahaa hallin peruspääomaksi.  Poliittisin perustein valitaan hallille hallitus ja varmistetaan ettei kenellekkään tule taloudellisia eikä poliittisia vastuita.  Sitten valitaan poliittisin perustein sopiva - ei välttämättä pätevä - toimitusjohtaja hallille ja katsotaan taas ettei tule poliittista tai taloudellista vastuuta.  Ja kas kummaa halli pyörii ikuisesti, sillä mitään kunnallista ei voi poliittisista syistä lopettaa.  Aina löytyy veronmaksajien rahaa tappioita kattamaan.

Ja kauppiaita halliin löytyy kun yrittäjille annetaan starttirahat.  Ja jos ei kauppa kannata niin se saadaan kyllä kannattamaan Ely-keskuksen, Te-keskuksen Yritys-salon ja kaikkien kehitysjohtajien ja virkamiesten avustuksella ja elleivät nykyiset virkamiehet riitä niin tilataan konsultit auttamaan. Ja viimeisenä vaihtoehtona on hakeutuminen erityisten vaikeuksien tukialueeksi, jolloin toimitusjohtajalle ja muulle henkilökunnalle sorvataan tukipaketti siihen asti kunnes keksitään joku muu laitos, jota yksityinen ei pystytä mutta kunta kyllä. Ja kun uusi laitos on pystyssä niin veronmaksajilla on taas valmis kuluautomaatti.  Seuraava kunnallinen yhtiö voisi naapurikaupungin esimerkin pohjalla olla hiihtohalli.  Siinä on meille oiva esimerkki kuinka businesta pyöritetään paikallispolitiikkojen johdolla. 

Ja vaikka kuntalaisille olisi tullut kuinka kalliiksi juustonokare tai kalafilee niin ei se mitään sillä kuuluuhan moderniin kaupunkikuvaan kauppahalli.



Kauan kaivatussa kauppahallissamme on varmaankin hyvä kalavalikoima.
  • VALUUTTA.FI

  • LASKURI 17.02.2012

     



     


    Kävijälaskuri


     



     



     




     



     

  • Viimeisimmät kirjoitukset

  • Henkilötiedot


    Matti Mää tyrkyttää lukijoilleen vanhoja muistojaan - huumorilla ja mahdollisesti muistivrheillä höystettynä - nykypäivää kritisoiden, rationalisoiden ja kehittäen sekä tulevaisuutta visioiden.  Aiheet ovat arkisia vaikka Matti Mää saakin elämän kuulostamaan pelkältä juhlalta.

  • Tagipilvi